Digitaalinen media

Ensimmäinen blogini...

Alku aina hankalaa, sanoo sananlasku. Muutosvastarinta kuohuu sisuksissani vuolaan kosken lailla. Jos joku olisi kertonut minulle vuosi sitten, että ensi syksynä sinä luot Yliopistossa omaa blogiasi, olisin nauranut niin kovasti, että olisin saanut vatsani kipeäksi. Olen nimittäin hyvin varovainen siinä, mitä itsestäni ulkopuolisille, minulle vieraille ihmisille itsestäni haluan paljastaa. Olen ehkä jopa hieman vainoharhainen ja vilkkaalla mielikuvituksella varustettu henkilö, mutta elokuvateollisuuden värittämät kuvat identiteettien kaappaamisesta yms. ovat saaneet minut arkajalaksi. 

Silloin, kun minä olen ollut alakoululainen, tietokoneita ei todellakaan ollut jokaisen lapsen kotona. Muutamilla oli Commodore-64 pelitietokoneina ja joidenkin lasten vanhemmilla oli tietokone töidensä vuoksi. Muutaman kerran sain pelata serkkuni isän tietokoneella jotakin alkeellista peliä ja se kyllä kieltämättä koukutti minut. Ensimmäisen oman tietokoneen sain vuonna 1994. Se oli valtavankokoinen ja hidas, hävitettäväksi tuomittu rakkine.  Se kuitenkin pelasi moitteettomasti ja valmiiksi asennetut ohjelmat toimivat hyvin. Siinä oli muutamia nykypäivänä heikkolaatuista grafiikkaa ja ääntä sisältäviä pelejä ja tekstinkäsittely sekä taulukkolaskenta ohjelmat. Yhtenä pelinä oli Tetris ja sitä minä sitten innostuin pelaamaan niin paljon, että aloin jo unissanikin näkemään erimallisten palikoiden putoamista ja niiden sovittamista paikoilleen. Tästä hieman pelästyneenä vähensin pelaamistani huomattavasti.

 

Internettiin olen itseni kytkenyt vasta vuonna 2001. Se oli modeemi pohjainen ja tavattoman hidas, mutta siitä pystyi lukemaan sähköpostinsa ja sen avulla pystyi hankkimaan tietoa. Reilussa 10 vuodessa internetin erilaisesta käytöstä kuten laskujen maksamisesta verkkopankissa yms. asioiden hoitamisesta on tullut luonteva osa elämääni. 

Facebookiin itseni liittämistä olen joutunut harkitsemaan useampaankin kertaan, mutta vielä toistaiseksi mikään syy ei ole ollut niin pakottava, että minun olisi pitänyt siihen liittyä. Perheessäni on muita, jotka kuuluvat Facebookiin ja käy kyllä toisinaan uteliaisuuttani katsomassa, mitä yhteisille ystävillemme kuuluu. Arvelisin, että en olisi kovinkaan aktiivinen ajatuksieni tai tekemisieni jakaja, mikäli olisin osa Facebook ryhmää. Ystäviini pidän yhteyttä mieluiten soittamalla puhelimella tai kasvokkain tapahtuvalla kanssakäymisellä.

 

Omat lapseni ovat kasvaneet median ympäröivänä. Heille on aivan luonnollista surffailla netissä ja tubettaa. 3- vuotta vanha lapsi pelaa iPadilla Lolan matikka- ja aakkos junaa. He katsovat elokuvia Playstationin kautta ja pelailevat autopelejä. He ovat näppäriä käyttämään eri medioita sillä heillä on uskallusta kokeilla eri asioita, eikä rikkoontumisen tai epäonnistumisen pelko vaivaa heitä.