Oppimisprosessini mielipidekirjoituksesta

 

Mielipidekirjoituksen aloittaminen tuntui vaikealta. Mietin pitkään kumpaan aiheeseen alkaisin perehtyä.  Eräänä päivänä katselin omien lasteni innostunutta lelulehtien selausta ja Joulupukin kirjeen kokoamista. Siinä itsekin lelulehtisiä silmäiltyäni huomasin mainoksen iPadin suojasta pienille taaperoille. Ajattelin, että jos aivan pienet lapset käyttävät erilaisia sähköisiä media vempaimia, kuinka taitavia median käyttäjiä ja kuluttajia heistä tulevaisuudessa kehkeytyykään.

2000-luvun lapset käyttävät luontevasti ja taitavasti digitaalisen median tarjoamia ”palveluja”. Esimerkiksi ensimmäisellä luokalla oleva poika opettelee innokkaasti soittamaan pianolla kappaleita Youtuben opastuksella. Itselleni ei tulisi ensimmäisenä mieleen käydä netistä katsomassa miten jokin kappale soitetaan, vaan kävelisin kiltisti kirjastoon ja kaivaisin sieltä paperisen nuottiversion ja ryhtyisin harjoittelemaan.

Mietin pitkään myös paikkaa, jossa voisin mielipidekirjoitukseni julkaista. Punnitsin mielessäni eri foorumeja, joissa ihmiset vaihtavat mielipiteitään. Siinä pähkäillessäni muistui mieleen ”Suomi24” foorumin keskustelut loppuvuonna 2007. Silloin Nokialla puhkesi ns. vesikriisi, jonka vaikutuksesta moni perhe joutuu vieläkin kärsimään. Sen lisäksi, että ihmiset purkivat keskustelupalstan kautta turhautumistaan asian tilasta, sieltä sai myös hyviä käytännön vihjeitä oman arkensa järjestämiseksi poikkeusoloissa.

Mielipidekirjoituksen mahdolliseksi julkaisupaikaksi päädyin valitsemaan kuitenkin Sanoma Magazines Finlandin Julkaiseman Meidän perhe lehden internetsivujen keskustelupalstalle. Se on foorumi, jossa lasten vanhemmat käyvät keskusteluja lapsia ja perhettä koskettavista asioista. Ajattelen, että jo aivan pienten lasten totuttaminen digitaalisten medioiden käyttöön jakaa vanhempien mielipiteitä. Toisaalta ollaan ylpeitä siitä, että meidän lapset osaavat jo pienestä pitäen käyttää tietokoneita yms. vempaimia. Toisaalta luodaan tarkkoja aikatauluja siitä kuinka paljon päivässä lapset saisivat olla sähköisen median parissa päivänaikana. Onko käymässä niin, että keskittymällä sähköisen median lumoihin unohdamme ulkoilun ja liikkumisen. Istumme liian pitkiä aikoja koneiden ääressä sen sijaan, että liikkuisimme ulkona jopa yhdessä lasten kanssa.